Blogi: Kokemuksia Aistista – ilman näkövammaa maalipallossa

Hei, tässä blogissa kerron omista kokemuksistani Aistista ja siitä, miten päädyin porukkaan mukaan! Pysy mukana niin kuulet enemmän!

Tosiaan olen Tommi, 21-vuotias opiskeluja odottava tamperelainen.
Tällä hetkellä työskentelen maanrakennusalalla Tampereelle tulevan ratikan pohjatöiden parissa. Vapaa-aikanani tykkään urheilla, joten Aistin treeneihin mukaan liittyminen toi uutta ja mielenkiintoista vaihtelua salilla ja lenkillä käymiseen.

Aistin/maalipallon pariin päädyin periaatteessa kihlattuni Merin ja hänen kavereidensa kautta. Kaverit ovat pelanneet maalipalloa jo useamman vuoden. Meri oli kyllä puhunut lajista paljon ja se kasvatti omaa kiinnostustani lajia kohtaan. Olin pitkän aikaa puhunut Merille, kuinka olisi siistiä päästä mukaan ”näkkäreiden” (kaverillinen ilmaisu näkövammaisille) toimintaan, kunnes vihdoin pääsin mukaan maalipalloturnaukseen toimitsijaksi. Olin siitä enemmän kuin innoissani, sillä tiesin vihdoin pääseväni toimintaan mukaan ja tutustumaan lajiin, josta olin vain kuullut juttuja.

Siitähän se kaikki lähti. Minut otettiin porukkaan tosi hyvin mukaan ja turnauksessa huokusi lämmin ja yhteisöllinen ilmapiiri, sekä opin paljon uutta maalipallosta ja erilaisista näkövamman asteista tutustuessani paikalla olleisiin nuoriin ja aikuisiin. Turnauksen jälkeen meidän kaverit ehdotti meille, että lähdettäisiin kokeilemaan maalipalloa treeneihin ja siitähän minä innostuin.

Niin sitten päädyin ensimmäisiin maalipallo treeneihin ja ihan alkuunhan oli erittäin vierasta olla pelilasit päällä näkemättä mitään, mutta sen kahden tunnin aikana niihin tottui jo ja pelaaminenkin alkoi onnistua. Kaverini taisivat olla ihan erimieltä siitä onnistumisen tasosta, kun harhailin kentällä missä sattuu ja heitin minne sattuu. Luulenkin että minulla oli aloittelijan tuuria, kun peli lähtikin luistamaan nopeasti ja tekniikkakin oli jo jotenkin hallussa. Siinä asiassa koenkin, että minulla oli näkevänä etu, kun olin aiemmin turnauksessa seurannut pelaajien heittotyylejä ja tekniikoita. Kysyin kaveriltani, joka on pelannut lajia jo monta vuotta, että ”miten tiedät noin hyvin missä kaverit ovat kentällä?” hän vain totesi kuulevansa pelikavereiden hengityksen. Siinä vaiheessa tajusin, kuinka hyvä kuulo hänellä on, mutta voi myös olla, että se kertoo enemmän minun kuulostani.

Siksi koenkin, että on hienoa, kun maalipallo treeneissä on sekä näkeviä että näkövammaisia, eikä se juurikaan näy pelin tasossa. Lajia aloittaessa molemmilla on omat etunsa, kun näkevänä pystyy seuraamaan muiden liikkeitä ja tekniikoita ja taas näkövammaisena pallon tarkemman kuulemisen oppii nopeammin.

Näkevänä osallistuminen on tuonut minulle uutta kokemusta näkövammaisista ja siksi toivoisinkin lajille tulevaisuudessa enemmän julkisuutta. Jos olet ajatellut, että voisihan sitä maalipalloa joskus kokeilla niin ehdottomasti testiin, ei siinä ainakaan häviä mitään. Sillä ei ole väliä, kuinka paljon näkee tai on näkemättä, maalipallossa ollaan kaikki samalla viivalla pelilasien ja pallon kanssa.

Teksti: Tommi Kantola

Kirjoittaja on urheilusta pitävä kuvauksensa mukainen nuori tamperelainen. Hän on innostunut kulkemaan harjoituksissa Vantaalla Tampereelta asti.

Tiesitkö, että maalipallossa voi kilpailla sarjatasolla asti ilman näkövammaa?

Maalipallo on alun perin kehitetty näkövammaisille, mutta laji on kasvattanut suosiotaan myös normaalisti näkevien urheilijoiden keskuudessa. Maalipalloa voi harrastaa Tommin tavoin täysin ilman näkövammaa. Kilpaileminen lajissa on sallittua kaikissa Suomen maalipallosarjoissa, jonka lisäksi seurajoukkueessa edustaminen on sallittua jopa kansainvälisissä peleissä aina maalipallon Mestareiden liigassa asti. Ainoastaan maajoukkue-edustaminen ilman näkövammaluokitusta on kielletty. Aisti Sportin jokaisessa neljässä sarjajoukkueessa edustaa normaalisti näkeviä pelaajia.

Tutustu toimintaamme maalipallon harjoitustoimintasivullamme.